| 341g03-en.pdf |
Brasilianterrieri
Rodun synty
Clube do Fox Paulistinha, Brasilia kertoo (vapaa suomennos):
”Tämä meidän pieni brasilialaisemme, terrier brasileiro saapui Amerikan mantereelle suurten purjehtijoiden aikakaudella. Erinomaisena metsästäjänä se huolehti laivojen ruumassa rottien metsästyksestä. Ja tällä hetkellä sen sukulaisia tavataan kaikissa Amerikan maissa.
Miksi siis eniten Brasiliassa? Siksi, että täällä oli portugalilaisia, joiden valtavista varastoista myytiin kaikkea, Madamen pitsivaatteista, kapakalaan ja papusäkkeihin. Ei ole mitään sopivampaa tälle varastolle, kuin pieni vahti, erinomainen hälyttäjä, pelätty rotanmetsästäjä, ei kovin suuriruokainen, lyhytkarvainen ja siisti.
Tämä on kuvaus pikku brasilialaisesta toiminnassa.
Brasiliassa ei ole yhtään ihmistä, jolla ei olisi nähdessään kuvan brasilianterrieristä, kerrottavana kertomusta ihan samannäköisestä koirasta, joka oli isän tai isoisän perheenjäsen ja, joka persoonallisuudellaan oli jättänyt ikuisen muiston. Ja näin oli kirjoitettu sen historia Brasiliassa.”
Brasilianterrieri tai Fox Paulistinha (=pieni Sao Paololainen), kuten brasilialaiset sitä kutsuvat, on keskikokoinen terrierirotu. Brasilianterrierin esi-isät eivät ole kotoisin Brasiliasta. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa useat nuoret brasilialaiset opiskelivat Euroopassa, etenkin Ranskassa ja Englannissa. Usein nämä nuoret palasivat perheineen maatiloille, joilta he olivat lähteneet. Palatessaan kotiin heillä oli usein tuliaisina aviopuoliso, hevonen ja koira. Pieni koira sopeutui maatilan elämään ja risteytyi paikallisten pienten pihakoirien (myös pinseri ja chihuahua) kanssa. Näin muotoutui uudentyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana. Kun suuret kaupungit kehittyivät, niiden komeat kaupunkikeskukset houkuttelivat maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Siten pieni koira joutui kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.
Tärkeä esi-isä brasilianterrierille on Parsonrusselinterrieri, ja näiden kahden rodun välillä onkin vielä paljon yhdennäköisyyttä. Tärkeitä henkilöitä Brasiliassa rodun jalostuksessa ja hyväksyttämisessä FCI:in ovat olleet Dona Marina Camargo de Oliveira (Kennel Marilu) ja Marina Vicari Lerario (Kennel Taboao). Brasilianterrieri on ollut FCI:n väliaikaisesti hyväksymä rotu vuodesta 1995 (FCI standardi 341).
FCI:n virallisen rodun statuksen, cacib oikeuksineen, brasilianterrieri sai Meksikon maailmannäyttelyssä 22.05.2007 alkaen.
Nykyinen käyttötarkoitus
Brasilianterrieri on edelleen, kuten se on aina ollut, ihmisen seuralainen. Kotimaassaan brasilianterrierit ovat usein lemmikkejä, mutta niitä arvostetaan myös metsästys- ja vahtikoirina (ei pureva vaan hälyttävä). Niitä käytetään mm. vyötiäisten, viiriäisten ja marsujen metsästykseen, jossa se toimii riistaa ylösajavana. Ne ovat myös taitavia rotanmetsästäjiä ja paimenia. Suomessa brasilianterrieriä käytetään lähinnä seura-, harrastus- ja näyttelykoirana.
Luonne ja käyttöominaisuudet
Rodun rekisteröinnistä saakka pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen omaava brasilianterrieri on saavuttanut suosiota Suomessa niin monipuolisena harrastuskoirana kuin näyttely- ja lemmikkikoiranakin. Luontaisen uteliaisuutensa sekä energisyytensä vuoksi brasilianterrieri vaatii omistajaltaan aktiivisuutta, jotta koira saa kunnollisen peruskasvatuksen ja riittävästi sosiaalistamista sekä liikuntaa. Tällöin siitä tulee yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä seuralainen. Koirat ovat poikkeuksellisen oppivaisia ja ketteriä. Sopivat erinomaisesti agilityyn (Brasilian MM-joukkue) ja esim. sirkuskoiraksi (mm. Moskovan suuri sirkus käyttää niitä ). Myös tottelevaisuuskoe sopii brasilianterrierille. Rotu sopii myös raunioille. Palveluskoirakokeisiin koira ei tosin voi osallistua, koska rodulla ei ole PK-oikeuksia.
Kotimaassaan Brasiliassa rotua ei kouluteta, vaan se toimii luonnostaan omalla reviirillään.
Ei pidä unohtaa, että brasilianterrieri on työterrieri, jolla on valmiudet erilaisiin työ- ja harrastusmuotoihin. Koira nauttii saadessaan oppia uusia asioita mutta tulee ottaa huomioon että se on poisvetäytyvä vieraita ihmisiä kohtaan ja toimii näiden sisäsyntyisten vaistojensa mukaisesti, jonka johdosta koira vaatii selkeän johtajan. Se ei onnistu tiukan auktoriteetin varassa, vaan vaatii kouluttajalta tasavertaista toveruutta koiraan.
Brasilianterrierin hallitseminen edellyttää kuitenkin määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä. Pienen ulkomuodon takana toimii herkkäaistinen ja kekseliäs koira, joka helposti tunnistaa heikompansa ja saattaa pyrkiä omassa laumassaan vallanpitäjäksi.
Brasilianterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulee olla väsymätön, tarkkaavainen, toimelias ja innokas; ystävällinen ja hyväntahtoinen tuttuja kohtaan. Koira on eloisa ja vilkas. Tämä helppohoitoinen ja sitkeä koira omaa myös taistelutahdon. Kodin ja kotipiirin väsymätön vartija pysäyttää suurenkin tunkeilijan pelkäämättä. Kovalla haukunnallaan se pyrkii pysäyttämään uhan – tai saa tämän ainakin hämmennyksiin.
Arkoja ja / tai aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Näitä asioita arvosteltaessa huomioon tulee ottaa kuitenkin koiran kehitysvaiheet. Brasilianterrierin käytökseen vaikuttaa erittäin suuresti sen saama kasvatus. Ns. vapaata kasvatusta harrastettaessa ei lopputulos ole brasilianterrierin eikä omistajan kannalta hyvä, vaan tämän rotuinen koira tarvitsee selkeän kasvatuksen, jossa ihminen määrätietoisesti opastaa koiraa aivan luovutusikäisestä pennusta alkaen. Jalostustyössä tulee kiinnittää huomiota luonteeseen. Liian pehmeitä, teräviä ja heikon hermorakenteen omaavia yksilöitä ei tulisi käyttää jalostukseen, vaan koirien tulee olla tasapainoisia, hyvän hermorakenteen omaavia, helposti käsiteltäviä ilman liiallista kovuutta tai pehmeyttä.
Vaikka koiralla olisi taipumusta paimentamiseen ja/tai vahtimiseen nämä luonteenpiirteet eivät kuitenkaan saa olla liian dominoivia. Rodulle tavanomaisesta pidättyväisyydestä ei olekaan pitkä askel arkuutena ilmenevään liialliseen pidättyväisyyteen.
Clube do Fox Paulistinha, Brasilia kertoo (vapaa suomennos):
”Tämä meidän pieni brasilialaisemme, terrier brasileiro saapui Amerikan mantereelle suurten purjehtijoiden aikakaudella. Erinomaisena metsästäjänä se huolehti laivojen ruumassa rottien metsästyksestä. Ja tällä hetkellä sen sukulaisia tavataan kaikissa Amerikan maissa.
Miksi siis eniten Brasiliassa? Siksi, että täällä oli portugalilaisia, joiden valtavista varastoista myytiin kaikkea, Madamen pitsivaatteista, kapakalaan ja papusäkkeihin. Ei ole mitään sopivampaa tälle varastolle, kuin pieni vahti, erinomainen hälyttäjä, pelätty rotanmetsästäjä, ei kovin suuriruokainen, lyhytkarvainen ja siisti.
Tämä on kuvaus pikku brasilialaisesta toiminnassa.
Brasiliassa ei ole yhtään ihmistä, jolla ei olisi nähdessään kuvan brasilianterrieristä, kerrottavana kertomusta ihan samannäköisestä koirasta, joka oli isän tai isoisän perheenjäsen ja, joka persoonallisuudellaan oli jättänyt ikuisen muiston. Ja näin oli kirjoitettu sen historia Brasiliassa.”
Brasilianterrieri tai Fox Paulistinha (=pieni Sao Paololainen), kuten brasilialaiset sitä kutsuvat, on keskikokoinen terrierirotu. Brasilianterrierin esi-isät eivät ole kotoisin Brasiliasta. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa useat nuoret brasilialaiset opiskelivat Euroopassa, etenkin Ranskassa ja Englannissa. Usein nämä nuoret palasivat perheineen maatiloille, joilta he olivat lähteneet. Palatessaan kotiin heillä oli usein tuliaisina aviopuoliso, hevonen ja koira. Pieni koira sopeutui maatilan elämään ja risteytyi paikallisten pienten pihakoirien (myös pinseri ja chihuahua) kanssa. Näin muotoutui uudentyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana. Kun suuret kaupungit kehittyivät, niiden komeat kaupunkikeskukset houkuttelivat maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Siten pieni koira joutui kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.
Tärkeä esi-isä brasilianterrierille on Parsonrusselinterrieri, ja näiden kahden rodun välillä onkin vielä paljon yhdennäköisyyttä. Tärkeitä henkilöitä Brasiliassa rodun jalostuksessa ja hyväksyttämisessä FCI:in ovat olleet Dona Marina Camargo de Oliveira (Kennel Marilu) ja Marina Vicari Lerario (Kennel Taboao). Brasilianterrieri on ollut FCI:n väliaikaisesti hyväksymä rotu vuodesta 1995 (FCI standardi 341).
FCI:n virallisen rodun statuksen, cacib oikeuksineen, brasilianterrieri sai Meksikon maailmannäyttelyssä 22.05.2007 alkaen.
Nykyinen käyttötarkoitus
Brasilianterrieri on edelleen, kuten se on aina ollut, ihmisen seuralainen. Kotimaassaan brasilianterrierit ovat usein lemmikkejä, mutta niitä arvostetaan myös metsästys- ja vahtikoirina (ei pureva vaan hälyttävä). Niitä käytetään mm. vyötiäisten, viiriäisten ja marsujen metsästykseen, jossa se toimii riistaa ylösajavana. Ne ovat myös taitavia rotanmetsästäjiä ja paimenia. Suomessa brasilianterrieriä käytetään lähinnä seura-, harrastus- ja näyttelykoirana.
Luonne ja käyttöominaisuudet
Rodun rekisteröinnistä saakka pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen omaava brasilianterrieri on saavuttanut suosiota Suomessa niin monipuolisena harrastuskoirana kuin näyttely- ja lemmikkikoiranakin. Luontaisen uteliaisuutensa sekä energisyytensä vuoksi brasilianterrieri vaatii omistajaltaan aktiivisuutta, jotta koira saa kunnollisen peruskasvatuksen ja riittävästi sosiaalistamista sekä liikuntaa. Tällöin siitä tulee yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä seuralainen. Koirat ovat poikkeuksellisen oppivaisia ja ketteriä. Sopivat erinomaisesti agilityyn (Brasilian MM-joukkue) ja esim. sirkuskoiraksi (mm. Moskovan suuri sirkus käyttää niitä ). Myös tottelevaisuuskoe sopii brasilianterrierille. Rotu sopii myös raunioille. Palveluskoirakokeisiin koira ei tosin voi osallistua, koska rodulla ei ole PK-oikeuksia.
Kotimaassaan Brasiliassa rotua ei kouluteta, vaan se toimii luonnostaan omalla reviirillään.
Ei pidä unohtaa, että brasilianterrieri on työterrieri, jolla on valmiudet erilaisiin työ- ja harrastusmuotoihin. Koira nauttii saadessaan oppia uusia asioita mutta tulee ottaa huomioon että se on poisvetäytyvä vieraita ihmisiä kohtaan ja toimii näiden sisäsyntyisten vaistojensa mukaisesti, jonka johdosta koira vaatii selkeän johtajan. Se ei onnistu tiukan auktoriteetin varassa, vaan vaatii kouluttajalta tasavertaista toveruutta koiraan.
Brasilianterrierin hallitseminen edellyttää kuitenkin määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä. Pienen ulkomuodon takana toimii herkkäaistinen ja kekseliäs koira, joka helposti tunnistaa heikompansa ja saattaa pyrkiä omassa laumassaan vallanpitäjäksi.
Brasilianterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulee olla väsymätön, tarkkaavainen, toimelias ja innokas; ystävällinen ja hyväntahtoinen tuttuja kohtaan. Koira on eloisa ja vilkas. Tämä helppohoitoinen ja sitkeä koira omaa myös taistelutahdon. Kodin ja kotipiirin väsymätön vartija pysäyttää suurenkin tunkeilijan pelkäämättä. Kovalla haukunnallaan se pyrkii pysäyttämään uhan – tai saa tämän ainakin hämmennyksiin.
Arkoja ja / tai aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Näitä asioita arvosteltaessa huomioon tulee ottaa kuitenkin koiran kehitysvaiheet. Brasilianterrierin käytökseen vaikuttaa erittäin suuresti sen saama kasvatus. Ns. vapaata kasvatusta harrastettaessa ei lopputulos ole brasilianterrierin eikä omistajan kannalta hyvä, vaan tämän rotuinen koira tarvitsee selkeän kasvatuksen, jossa ihminen määrätietoisesti opastaa koiraa aivan luovutusikäisestä pennusta alkaen. Jalostustyössä tulee kiinnittää huomiota luonteeseen. Liian pehmeitä, teräviä ja heikon hermorakenteen omaavia yksilöitä ei tulisi käyttää jalostukseen, vaan koirien tulee olla tasapainoisia, hyvän hermorakenteen omaavia, helposti käsiteltäviä ilman liiallista kovuutta tai pehmeyttä.
Vaikka koiralla olisi taipumusta paimentamiseen ja/tai vahtimiseen nämä luonteenpiirteet eivät kuitenkaan saa olla liian dominoivia. Rodulle tavanomaisesta pidättyväisyydestä ei olekaan pitkä askel arkuutena ilmenevään liialliseen pidättyväisyyteen.
