| jto-2016_versio.pdf |
10.07.2014 11:21
Suomalaisilla koirilla on todettu ensimmäisen kerran Leishmania-loistartunta. Tartunta vahvistui Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa keväällä 2014 tehdyissä ruumiinavauksissa. Tauti voi tarttua myös ihmiseen.
Kahdella Suomessa syntyneellä koiralla todettiin leishmanioosi, joka on Leishmania-suvun alkueläimen aiheuttama tauti. Tauti levisi koirasta toiseen koiraan astumisten ja puremahaavojen välityksellä. Alkueläin tarttuu yleensä verta imevien, lentävien hyönteisten välityksellä, joita ei esiinny Pohjoismaissa. Suomessa Leishmania-tartuntoja todetaan jatkuvasti tuontikoirilla.
”Tartunnan aiheuttaja on Espanjassa vieraillut ja Suomeen palannut siitosuros. Koira lopetettiin jo aikaisemmin leishmanioosille tyypillisten oireiden vuoksi, ja sillä todettiin veressä Leishmania-vasta-aineita”, toteaa tutkija Veera Karkamo Evirasta.
Samassa taloudessa asuvat koirat olivat tapelleet keskenään ja astuneet toisiaan. Syntyneellä pentueella ei ole todettu tautia.
Taudin riskiä Suomessa pidetty vähäisenä
Leishmanioosi on hitaasti etenevä sairaus, jota esiintyy kotoperäisenä Välimeren alueella Euroopassa, Aasiassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Taudin tyypillisiä oireita ovat ihomuutokset ja vähitellen paheneva yleiskunnon lasku, ja se saattaa johtaa munuaisvaurioon. Leishmanioosia esiintyy koirilla ja ihmisillä sekä muilla nisäkkäillä.
Hyönteisten lisäksi ulkoloiset, esimerkiksi täi ja ruskea koirapunkki, ovat joissakin tapauksissa kuljettaneet tautia eläimestä toiseen.
”Suomalaisten koirien ja ihmisten tartuntariskiä on aiemmin pidetty vähäisenä, koska Suomessa ei esiinny tartuntaa levittäviä hyönteisiä. Riskiä Suomessa lisää se, että tartunta voi levitä myös siemennesteen, koiranpureman, erittävän kudosmuutoksen tai tiineyden välityksellä”, Karkamo sanoo.
Jos koiralla esiintyy leishmanioosin oireita tai siitoseläin on tuotu taudin kotoperäiseltä alueelta, taudin vasta-aineet kannattaa tutkia yksityisessä laboratoriossa.
Lisätietoja:
tutkija, ELL Veera Karkamo, p. 050 544 1986
tutkimusyksikön johtaja, professori Marjukka Anttila, p. 050 354 4601
Suomalaisilla koirilla on todettu ensimmäisen kerran Leishmania-loistartunta. Tartunta vahvistui Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa keväällä 2014 tehdyissä ruumiinavauksissa. Tauti voi tarttua myös ihmiseen.
Kahdella Suomessa syntyneellä koiralla todettiin leishmanioosi, joka on Leishmania-suvun alkueläimen aiheuttama tauti. Tauti levisi koirasta toiseen koiraan astumisten ja puremahaavojen välityksellä. Alkueläin tarttuu yleensä verta imevien, lentävien hyönteisten välityksellä, joita ei esiinny Pohjoismaissa. Suomessa Leishmania-tartuntoja todetaan jatkuvasti tuontikoirilla.
”Tartunnan aiheuttaja on Espanjassa vieraillut ja Suomeen palannut siitosuros. Koira lopetettiin jo aikaisemmin leishmanioosille tyypillisten oireiden vuoksi, ja sillä todettiin veressä Leishmania-vasta-aineita”, toteaa tutkija Veera Karkamo Evirasta.
Samassa taloudessa asuvat koirat olivat tapelleet keskenään ja astuneet toisiaan. Syntyneellä pentueella ei ole todettu tautia.
Taudin riskiä Suomessa pidetty vähäisenä
Leishmanioosi on hitaasti etenevä sairaus, jota esiintyy kotoperäisenä Välimeren alueella Euroopassa, Aasiassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Taudin tyypillisiä oireita ovat ihomuutokset ja vähitellen paheneva yleiskunnon lasku, ja se saattaa johtaa munuaisvaurioon. Leishmanioosia esiintyy koirilla ja ihmisillä sekä muilla nisäkkäillä.
Hyönteisten lisäksi ulkoloiset, esimerkiksi täi ja ruskea koirapunkki, ovat joissakin tapauksissa kuljettaneet tautia eläimestä toiseen.
”Suomalaisten koirien ja ihmisten tartuntariskiä on aiemmin pidetty vähäisenä, koska Suomessa ei esiinny tartuntaa levittäviä hyönteisiä. Riskiä Suomessa lisää se, että tartunta voi levitä myös siemennesteen, koiranpureman, erittävän kudosmuutoksen tai tiineyden välityksellä”, Karkamo sanoo.
Jos koiralla esiintyy leishmanioosin oireita tai siitoseläin on tuotu taudin kotoperäiseltä alueelta, taudin vasta-aineet kannattaa tutkia yksityisessä laboratoriossa.
Lisätietoja:
tutkija, ELL Veera Karkamo, p. 050 544 1986
tutkimusyksikön johtaja, professori Marjukka Anttila, p. 050 354 4601
Brucella canis - uusi vitsaus suomalaiskoirille
Linkkejä aiheeseen:
Yle uutiset
Evira
Ruotsin kennelliitto
Brucella canis -tartunta
Koiran bruselloosin aiheuttaa Brucella canis -bakteeri. Ihmisiin tarttuessaan B. canis voi aiheuttaa lievähkön, lähinnä flunssaa muistuttavan taudin, mutta todennäköisesti useimmat tartunnat jäävät oireettomiksi. Eräät muutkin brusellalajit, B. abortus ja B. suis voivat tarttua koiraan. Koiran bruselloositapauksista on ilmoitettava välittömästi viranomaisille.
Oireet
B. canis, kuten muutkin Brucella –suvun bakteerit, aiheuttaa kroonisen, jopa elinikäisen tartunnan. Bakteerit hakeutuvat sekä narttujen että urosten sukuelimiin, mutta myös muihin sisäelimiin. Bakteerit lisääntyvät voimakkaasti tiineessä kohdussa ja aiheuttavat sikiöiden kuoleman tyypillisesti tiineyden loppupuolella. Pentueessa voi joissakin tapauksissa olla sekä kohtuun kuolleita että elävänä syntyneitä pentuja. Synnytyksen yhteydessä bakteereita erittyy runsaasti, ja eritys voi jatkua vielä kuusikin viikkoa vaihtelevassa määrin. Tartunta on siinä mielessä salakavala, että nartulla saattaa olla myöhemmin normaalejakin pentueita.
Bakteerien erittyminen lisääntyy myös juoksuaikana hormonitoiminnan vaihtelujen mukaan. B. canis aiheuttaa uroskoirille lisäkiveksen ja eturauhasen tulehduksen. Bakteereita erittyy runsaasti siemennesteen mukana. Läheisestä anatomisesta yhteydestä johtuen myös urosten virtsassa erittyy bakteereita, joskin vähemmän kuin siemennesteessä.
Täysikasvuisten koirien yleisoireet ovat useimmiten vähäiset. Tartunta voi pysyä piilevänä pitkään ja aktivoitua aika-ajoin. Urosten bruselloosi havaitaan useammin kuin narttujen, koska kivespussin suureneminen näkyy helposti. Jos tartunta on selkärangan alueella tai nivelissä, voi koiralla olla liikkumisvaikeuksia, kipuoireita ja halvauksiakin. Silmäoireet voivat myös olla voimakkaat. Keskushermosto-oireet ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
Taudin määritys ja näytteenotto
Laboratoriotutkimusta varten koirasta otetaan verinäyte. Diagnoosi perustuu vasta-ainemääritykseen. Eräät lähisukuiset bakteerit voivat aiheuttaa serologisessa tutkimuksessa virhepositiivisen tuloksen. Virhenegatiivinen tulos on harvinainen, ellei kysymyksessä ole niin uusi tartunta, että vasta-aineita ei ole ehtinyt muodostua.
Diagnoosi voidaan vahvistaa bakteeriviljelyn avulla kokoveri- tai biopsianäytteestä. Bakteeri on hidaskasvuinen ja sen tunnistaminen vaativaa. Diagnoosi varmistetaan molekyylibiologisin menetelmin ja tarvittaessa kanta lähetetään EU –referenssilaboratorioon.
Leviäminen
Pääasialliset tartuntalähteet ovat abortoidut sikiöt, sikiökalvot, kohtuerite synnytyksen jälkeen tai juoksuaikana sekä urosten virtsa ja siemenneste. Pennut saavat tartunnan, jos emä on infektoitunut. Uros tartuttaa erityisesti astutusten yhteydessä. Muissa eritteissä ei bakteereita ole sellaisia määriä, että niillä olisi merkitystä tartunnan lähteenä. Virtsassakin bakteerimäärät ovat vähäisemmät kuin sukuelinten eritteissä.
Bakteerit pääsevät elimistöön suun limakalvon läpi koiran nuollessa eritteitä, myös silmän limakalvolta bakteerit voivat tunkeutua elimistöön. Lyhytaikaisessa kontaktissa tartunta ei kuitenkaan siirry herkästi eläimestä toiseen tai ihmiseen. Jotta koira saa tartunnan, tarvitaan suun kautta noin miljoonan bakteerin infektioannos, silmäinfektioissa noin 10 000-100 000 bakteeria riittää.
Brusellabakteereita esiintyy muuallakin elimistössä, tartunnan alkuvaiheessa erityisesti tietyissä elimistöä puolustavissa soluissa. Bakteereita esiintyy veressä, imusolmukkeissa, jotka usein suurenevat, sekä sisäelimissä.
B. canis –tartunnan merkittävimmät haitat tulevat pentukuolleisuuden ja tiinehtymättömyyden seurauksena, aiheuttaen taloudellisia tappioita kasvattajille ja vaikeuttaen jalostustoimintaa. Yksittäiset sairastumiset ovat luonnollisesti myös ongelmallisia, jos hoito ei tehoa.
Tauti on myös zoonoosi, vaikkakin lievä, joten huoli ihmisten terveydestä on myös otettava huomioon. Ihmisten infektioannosta ei tunneta, mutta se saattaa olla suurempi kuin koirien, koska ihmiset eivät saa tartuntaa kovinkaan helposti. Suurin tartuntariski on kuitenkin kasvattajilla, kenneleiden työntekijöillä ja eläinlääkäreillä.
Ennaltaehkäisy
Nykyisessä tilanteessa on tärkeintä varmistaa, ettei ulkomailta hankittu tai siellä astutettu koira tuo tartuntaa maahan. Suomessa tartuntariski on vähäinen, joskaan levinneisyyttä ei seurata järjestelmällisesti. Mahdollinen tartunnan leviäminen riippuukin kasvattajien valppaudesta. Jos hankkii tartuntaa kantavan koiran, eikä halua siitä luopua, on koiran kastrointi/sterilointi tehokkain keino vähentää bakteerien erittymistä. Tällainen koira sopii kotikoiraksi, mutta siitokseen ei tartunnan kantajaa tule käyttää, ja kontaktia erityisesti siitoskoiriin tulee välttää.
Jos tartunta on päässyt kenneliin, ympäristön desinfiointi on tärkeää. Tavanomaiset desinfektioaineet tehoavat hyvin, esimerkiksi klooripitoiset aineet ja peroksihapot (Virkon). Jodipitopiset ihon desinfiointiaineet ovat tehokkaita. Antibioottihoito ei läheskään aina eliminoi bakteereita, mutta voi pitää kurissa kliinisiä oireita. Oireiden uusiminen ja bakteerien erittäminen hoidon loputtua on aina mahdollista.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Evirassa on todettu B. canis –tartunta serologisesti kahdessa Venäjältä tuodussa koirassa. Toisen koiran tartunta varmistettiin myös bakteriologisesti selkärangan välilevystä otetusta biopsiasta. Nämä tapaukset ovat ensimmäiset Suomessa varmistetut B. canis –tartunnat. On kuitenkin mahdollista, että tauti on alidiagnostisoitu, eivätkä mainitut tapaukset kerro koko totuutta nykytilanteesta.
Eniten B. canis –tartuntaa esiintyy maissa, joissa hygienian taso on huono ja koirien siitoskäyttö kontrolloimatonta. Esiintyvyydessä on suuria alueellisia eroja. Euroopassakin tartuntaa esiintyy mm. Saksassa, Tsekissä ja Espanjassa.
Linkkejä aiheeseen:
Yle uutiset
Evira
Ruotsin kennelliitto
Brucella canis -tartunta
Koiran bruselloosin aiheuttaa Brucella canis -bakteeri. Ihmisiin tarttuessaan B. canis voi aiheuttaa lievähkön, lähinnä flunssaa muistuttavan taudin, mutta todennäköisesti useimmat tartunnat jäävät oireettomiksi. Eräät muutkin brusellalajit, B. abortus ja B. suis voivat tarttua koiraan. Koiran bruselloositapauksista on ilmoitettava välittömästi viranomaisille.
Oireet
B. canis, kuten muutkin Brucella –suvun bakteerit, aiheuttaa kroonisen, jopa elinikäisen tartunnan. Bakteerit hakeutuvat sekä narttujen että urosten sukuelimiin, mutta myös muihin sisäelimiin. Bakteerit lisääntyvät voimakkaasti tiineessä kohdussa ja aiheuttavat sikiöiden kuoleman tyypillisesti tiineyden loppupuolella. Pentueessa voi joissakin tapauksissa olla sekä kohtuun kuolleita että elävänä syntyneitä pentuja. Synnytyksen yhteydessä bakteereita erittyy runsaasti, ja eritys voi jatkua vielä kuusikin viikkoa vaihtelevassa määrin. Tartunta on siinä mielessä salakavala, että nartulla saattaa olla myöhemmin normaalejakin pentueita.
Bakteerien erittyminen lisääntyy myös juoksuaikana hormonitoiminnan vaihtelujen mukaan. B. canis aiheuttaa uroskoirille lisäkiveksen ja eturauhasen tulehduksen. Bakteereita erittyy runsaasti siemennesteen mukana. Läheisestä anatomisesta yhteydestä johtuen myös urosten virtsassa erittyy bakteereita, joskin vähemmän kuin siemennesteessä.
Täysikasvuisten koirien yleisoireet ovat useimmiten vähäiset. Tartunta voi pysyä piilevänä pitkään ja aktivoitua aika-ajoin. Urosten bruselloosi havaitaan useammin kuin narttujen, koska kivespussin suureneminen näkyy helposti. Jos tartunta on selkärangan alueella tai nivelissä, voi koiralla olla liikkumisvaikeuksia, kipuoireita ja halvauksiakin. Silmäoireet voivat myös olla voimakkaat. Keskushermosto-oireet ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
Taudin määritys ja näytteenotto
Laboratoriotutkimusta varten koirasta otetaan verinäyte. Diagnoosi perustuu vasta-ainemääritykseen. Eräät lähisukuiset bakteerit voivat aiheuttaa serologisessa tutkimuksessa virhepositiivisen tuloksen. Virhenegatiivinen tulos on harvinainen, ellei kysymyksessä ole niin uusi tartunta, että vasta-aineita ei ole ehtinyt muodostua.
Diagnoosi voidaan vahvistaa bakteeriviljelyn avulla kokoveri- tai biopsianäytteestä. Bakteeri on hidaskasvuinen ja sen tunnistaminen vaativaa. Diagnoosi varmistetaan molekyylibiologisin menetelmin ja tarvittaessa kanta lähetetään EU –referenssilaboratorioon.
Leviäminen
Pääasialliset tartuntalähteet ovat abortoidut sikiöt, sikiökalvot, kohtuerite synnytyksen jälkeen tai juoksuaikana sekä urosten virtsa ja siemenneste. Pennut saavat tartunnan, jos emä on infektoitunut. Uros tartuttaa erityisesti astutusten yhteydessä. Muissa eritteissä ei bakteereita ole sellaisia määriä, että niillä olisi merkitystä tartunnan lähteenä. Virtsassakin bakteerimäärät ovat vähäisemmät kuin sukuelinten eritteissä.
Bakteerit pääsevät elimistöön suun limakalvon läpi koiran nuollessa eritteitä, myös silmän limakalvolta bakteerit voivat tunkeutua elimistöön. Lyhytaikaisessa kontaktissa tartunta ei kuitenkaan siirry herkästi eläimestä toiseen tai ihmiseen. Jotta koira saa tartunnan, tarvitaan suun kautta noin miljoonan bakteerin infektioannos, silmäinfektioissa noin 10 000-100 000 bakteeria riittää.
Brusellabakteereita esiintyy muuallakin elimistössä, tartunnan alkuvaiheessa erityisesti tietyissä elimistöä puolustavissa soluissa. Bakteereita esiintyy veressä, imusolmukkeissa, jotka usein suurenevat, sekä sisäelimissä.
B. canis –tartunnan merkittävimmät haitat tulevat pentukuolleisuuden ja tiinehtymättömyyden seurauksena, aiheuttaen taloudellisia tappioita kasvattajille ja vaikeuttaen jalostustoimintaa. Yksittäiset sairastumiset ovat luonnollisesti myös ongelmallisia, jos hoito ei tehoa.
Tauti on myös zoonoosi, vaikkakin lievä, joten huoli ihmisten terveydestä on myös otettava huomioon. Ihmisten infektioannosta ei tunneta, mutta se saattaa olla suurempi kuin koirien, koska ihmiset eivät saa tartuntaa kovinkaan helposti. Suurin tartuntariski on kuitenkin kasvattajilla, kenneleiden työntekijöillä ja eläinlääkäreillä.
Ennaltaehkäisy
Nykyisessä tilanteessa on tärkeintä varmistaa, ettei ulkomailta hankittu tai siellä astutettu koira tuo tartuntaa maahan. Suomessa tartuntariski on vähäinen, joskaan levinneisyyttä ei seurata järjestelmällisesti. Mahdollinen tartunnan leviäminen riippuukin kasvattajien valppaudesta. Jos hankkii tartuntaa kantavan koiran, eikä halua siitä luopua, on koiran kastrointi/sterilointi tehokkain keino vähentää bakteerien erittymistä. Tällainen koira sopii kotikoiraksi, mutta siitokseen ei tartunnan kantajaa tule käyttää, ja kontaktia erityisesti siitoskoiriin tulee välttää.
Jos tartunta on päässyt kenneliin, ympäristön desinfiointi on tärkeää. Tavanomaiset desinfektioaineet tehoavat hyvin, esimerkiksi klooripitoiset aineet ja peroksihapot (Virkon). Jodipitopiset ihon desinfiointiaineet ovat tehokkaita. Antibioottihoito ei läheskään aina eliminoi bakteereita, mutta voi pitää kurissa kliinisiä oireita. Oireiden uusiminen ja bakteerien erittäminen hoidon loputtua on aina mahdollista.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Evirassa on todettu B. canis –tartunta serologisesti kahdessa Venäjältä tuodussa koirassa. Toisen koiran tartunta varmistettiin myös bakteriologisesti selkärangan välilevystä otetusta biopsiasta. Nämä tapaukset ovat ensimmäiset Suomessa varmistetut B. canis –tartunnat. On kuitenkin mahdollista, että tauti on alidiagnostisoitu, eivätkä mainitut tapaukset kerro koko totuutta nykytilanteesta.
Eniten B. canis –tartuntaa esiintyy maissa, joissa hygienian taso on huono ja koirien siitoskäyttö kontrolloimatonta. Esiintyvyydessä on suuria alueellisia eroja. Euroopassakin tartuntaa esiintyy mm. Saksassa, Tsekissä ja Espanjassa.
CMR1 - Canine multifocal retinopathy type 1
Canine multifocal retinopathy (CMR) is a hereditary eye disease.
There is a specific form of canine multifocal retinopathy called CMR1. This disease is caused by C73T mutation in exon 2 of VMD2 gene. The mutation causes forming of premature stop codon in position 25 (R25X). Breeds that are affected with CMR1 are: Great Pyrenees, English Mastiffs, Bullmastiffs, Cane Corso, Dogue sde Bordeaux, English Bulldog, American Bulldog, Pero se Presa Canario and Australian shepherds.
CMR symptoms are very similar to Best macular dystrophy disease (BMD) in humans. BMD and CMR are retinal disorders caused by mutation in VMD2 gene (Vitelliform Macular Dystrophy 2 Gene). VMD2 gene is coding a protein bestrophin which is responsible for right forming of pigment epithelium in retina. Mutations in VMAD2 gene cause pigment epithelium athrophy which is leading to serious damage of sight.
CMR disease usually arises before 4th month of age in an affected puppy. Clinically, rose-grey coloured lesions are remarkable in retina. These lesions are of different size and shape and are occured in both eyes of affected individual. Total blindness usually comes in higher age.
CMR1 is an autosomal recessive disorder. The disease affects dogs with P/P (positive / positive) genotype only. Dogs with P/N (positive /negative) genotype are clinically without any symptoms. They are genetically considered carriers of the disease (heterozygotes). In offspring of two heterozygous animals following genotype distribution can be expected: 25 % N/N (healthy non-carriers), 25 % P/P (affected), and 50 % N/P (healthy carriers). Because of high risk of producing affected offspring, mating of two N/P animals (carriers) can not be recommended
Canine multifocal retinopathy (CMR) is a hereditary eye disease.
There is a specific form of canine multifocal retinopathy called CMR1. This disease is caused by C73T mutation in exon 2 of VMD2 gene. The mutation causes forming of premature stop codon in position 25 (R25X). Breeds that are affected with CMR1 are: Great Pyrenees, English Mastiffs, Bullmastiffs, Cane Corso, Dogue sde Bordeaux, English Bulldog, American Bulldog, Pero se Presa Canario and Australian shepherds.
CMR symptoms are very similar to Best macular dystrophy disease (BMD) in humans. BMD and CMR are retinal disorders caused by mutation in VMD2 gene (Vitelliform Macular Dystrophy 2 Gene). VMD2 gene is coding a protein bestrophin which is responsible for right forming of pigment epithelium in retina. Mutations in VMAD2 gene cause pigment epithelium athrophy which is leading to serious damage of sight.
CMR disease usually arises before 4th month of age in an affected puppy. Clinically, rose-grey coloured lesions are remarkable in retina. These lesions are of different size and shape and are occured in both eyes of affected individual. Total blindness usually comes in higher age.
CMR1 is an autosomal recessive disorder. The disease affects dogs with P/P (positive / positive) genotype only. Dogs with P/N (positive /negative) genotype are clinically without any symptoms. They are genetically considered carriers of the disease (heterozygotes). In offspring of two heterozygous animals following genotype distribution can be expected: 25 % N/N (healthy non-carriers), 25 % P/P (affected), and 50 % N/P (healthy carriers). Because of high risk of producing affected offspring, mating of two N/P animals (carriers) can not be recommended
MyDogDNA tutkimuspäivitys - Uusia kantajalöydöksiä seuraavissa roduissa: lagotto romagnolo, papillon, brasilianterrieri ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira
Koirien perinnöllisten sairauksien taustalla olevien geneettisten mutaatioiden kattava paneelitestaus tarjoaa tehokkaan tilaisuuden seuloa mutaatioiden esiintymistä kautta koirarotujen. Tämä mahdollistaa aiemmin tunnistamattomien mutaatioiden löytämisen sellaisista roduista, joista kyseisiä mutaatioita ei välttämättä ole aiemmin seulottu. Kuitenkin sen toteaminen, ilmenevätkö nämä mutaatiot samalla tavalla kuin alkuperäistutkimuksessa on kuvattu, vaatii uusien rotujen kohdalla aina tieteellisiä lisätutkimuksia geneettisesti sairaiden yksilöiden kliiniseksi kuvaamiseksi.
MyDogDNA-tutkijatiimillä on käynnissä lisätutkimuksia useiden mutaatioiden ja sairauksien osalta. Tietojemme mukaan alla luetellut kantajalöydökset ovat uusia. Ne perustuvat toistaiseksi vain rajallisen kantajien määrän tunnistamiseen. Haluammekin kutsua koiranomistajat, kasvattajat ja rotuyhdistykset jatkamaan geenitestausta edelleen sen selvittämiseksi, ovatko nämä mutaatiot roduissa yleisiä vain onko kyse yksittäistapauksista.
Mutaatioiden kliinisessä validointitutkimuksessa on tärkeää tunnistaa geneettisesti sairaat koirat ja tutkia sitä, johtaako tietty mutaatio samanlaiseen ilmiasuun kuin kuvailtu aiemmin niissä roduissa, joista mutaatio on alun perin löydetty. On tärkeää myös huomioida, ettei juuri tehtyää mutaatiolöydöstä voida kutsua sairautta aiheuttavaksi ennen kuin validointitutkimukset on viety loppuun. MyDogDNA-tiimi vie aktiivisesti validointiprosesseja eteenpäin yhteistyössä eläinlääkäreiden ja tutkijoiden kanssa.
MyDogDNA-tutkijatiimin tekemiä uusia kantajalöydöksiä (lokakuu 2013)
Multifokaalinen retinopatia (cmr1) rodussa brasilianterrieri
Silmäsairaus, joka voi ilmetä:
verkkokalvolla näkyvinä muutoksina (nesteen keräytymisen aiheuttamat vammat, verkkokalvon surkastuminen)
näön heikkenemisenä
sokeutena
Mikäli sinulla on jotain yllä listattua rotua oleva koira, jolla on ilmennyt mainittujen kaltaisia oireita (tai jonka sukulaisella on ilmennyt tällaisia), kehotamme jatkamaan geenitestausta, jotta voimme oppia ymmärtämään paremmin näiden mutaatioiden mahdollista merkitystä rodullesi. Jokainen testattu oireetonkin edellä mianittujen rotujen yksilö auttaa meitä edistämään ymmärrystä näiden mutaatioiden esiintyvyydestä kyseisessä rodussa. Älä epäröi ottaa yhteyttä osoitteeseen info@mydogdna.com saadaksesi lisätietoa ja kertoaksesi meille, jos sinulla on kokemusta tai tietoa mainittujen oireiden ilmenemisestä rodussa.
MyDogDNA-tutkijatiimillä on käynnissä lisätutkimuksia useiden mutaatioiden ja sairauksien osalta. Tietojemme mukaan alla luetellut kantajalöydökset ovat uusia. Ne perustuvat toistaiseksi vain rajallisen kantajien määrän tunnistamiseen. Haluammekin kutsua koiranomistajat, kasvattajat ja rotuyhdistykset jatkamaan geenitestausta edelleen sen selvittämiseksi, ovatko nämä mutaatiot roduissa yleisiä vain onko kyse yksittäistapauksista.
Mutaatioiden kliinisessä validointitutkimuksessa on tärkeää tunnistaa geneettisesti sairaat koirat ja tutkia sitä, johtaako tietty mutaatio samanlaiseen ilmiasuun kuin kuvailtu aiemmin niissä roduissa, joista mutaatio on alun perin löydetty. On tärkeää myös huomioida, ettei juuri tehtyää mutaatiolöydöstä voida kutsua sairautta aiheuttavaksi ennen kuin validointitutkimukset on viety loppuun. MyDogDNA-tiimi vie aktiivisesti validointiprosesseja eteenpäin yhteistyössä eläinlääkäreiden ja tutkijoiden kanssa.
MyDogDNA-tutkijatiimin tekemiä uusia kantajalöydöksiä (lokakuu 2013)
Multifokaalinen retinopatia (cmr1) rodussa brasilianterrieri
Silmäsairaus, joka voi ilmetä:
verkkokalvolla näkyvinä muutoksina (nesteen keräytymisen aiheuttamat vammat, verkkokalvon surkastuminen)
näön heikkenemisenä
sokeutena
Mikäli sinulla on jotain yllä listattua rotua oleva koira, jolla on ilmennyt mainittujen kaltaisia oireita (tai jonka sukulaisella on ilmennyt tällaisia), kehotamme jatkamaan geenitestausta, jotta voimme oppia ymmärtämään paremmin näiden mutaatioiden mahdollista merkitystä rodullesi. Jokainen testattu oireetonkin edellä mianittujen rotujen yksilö auttaa meitä edistämään ymmärrystä näiden mutaatioiden esiintyvyydestä kyseisessä rodussa. Älä epäröi ottaa yhteyttä osoitteeseen info@mydogdna.com saadaksesi lisätietoa ja kertoaksesi meille, jos sinulla on kokemusta tai tietoa mainittujen oireiden ilmenemisestä rodussa.
Artikkeli brasilianterrireiden geenilöydöstä: Cause of rare and fatal dog skeletal disease pinpointed
Hei,
Kesänvietto alkaa olla taakse jäänyttä ja aika päivitellä lukuisia asioita ja projekteja. Niinpä teimme tiedotteen brassien tutkimuksesta kaiken kansan nähtäväksi nyt kun myös artikkeli julkaistiin.
Marjo Hytönen
Tiedote kotisivuillamme: Koirageenit
Linkki artikkeliin:: Plos One
Kesänvietto alkaa olla taakse jäänyttä ja aika päivitellä lukuisia asioita ja projekteja. Niinpä teimme tiedotteen brassien tutkimuksesta kaiken kansan nähtäväksi nyt kun myös artikkeli julkaistiin.
Marjo Hytönen
Tiedote kotisivuillamme: Koirageenit
Linkki artikkeliin:: Plos One
| brassit_ja_mpsvii.pdf |
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Brasilianterriereillä tunnetun "OI:n" nyttemmin mukopolysakkaridoosin aiheuttavan sairauden geenitutkimus on saatu valmiiksi (alla ote Koirageenit / Hannes Lohen ja Marjo Hytösen tutkimustiedotteesta).
Brasilianterriereillä on todettu esiintyvän synnynnäistä sairautta, mykopolysakkaridoosia eli eräänlaista lysosomaalista kertymäsairautta, jonka pääoireina ovat vakavat luusto- ja nivelmuutokset. Tutkimustuloksemme ovat osoittaneet sairauden periytyvän yhden geenin välityksellä autosomaalisesti peittyvästi (resessiivisesti). Nyt raportoitava tutkimustulos on saatu osana Helsingin yliopistossa tehtävää koirien geenitutkimusta ja lähetetään kaikille tutkimusryhmän toimesta testattujen koirien omistajílle. Tuloksen saavat sairaiden koirien lisäksi myös vajaa 200
muuta brasilianterrieriä, joista oli toimitettu DNA-näyte geenipankkiimme ja joita käytimme terveinä kontrolleina tutkimuksissamme. Tässä kontrolliryhmässä oli geenivirheen kantajia n. 28%. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 12 sairasta brasilianterrieriä.
Koirat perivät molemmilta vanhemmiltaan yhden kopion kustakin geenistä ja näin geenit ovat kahteen kertaan edustetuna perimässä. SAIRAAT brasilianterrierit ovat perineet molemmilta vanhemmiltaan sairautta aiheuttavasta geenistä virheellisen, mutatoituneen muodon. KANTAJILLA on puolestaan yksi normaali ja yksi vierheellinen muoto tästä geenistä. Kantajat ovat täysin normaaleja terveitä koiria. Geenivirheen suhteen NORMAALEILLA yksilöillä molemmat geenikopiot ovat virheettömiä.
Terveet kantajat voivat saada sairaita jälkeläisiä vain toisen kantajan kanssa. KANTAJA/ KANTAJA- yhdistelmän pennuista on tilastollisen todennäköisyyden mukaan puolet (50%) geenivirheen kantajia, yksi neljäsosa (25%)
sairaita ja yksi neljäsosa (25%) normaaleja. Sairaiden pentujen syntyminen voidaan estää välttämällä KANTAJA/ KANTAJA- yhdistelmiä ja valitsemalla kantaja-koiralle geenivirheen suhteen normaali kumppani. KANTAJA/NORMAALI-yhdistelmän pennuista puolet (50%) ovat todennäköisesti geenivirheen kantajia ja puolet (50%) normaaleja. NORMAALI/ NORMAALI- yhdistelmästä syntyy ainoastaan geenivirheen suhteen normaaleja pentuja.
Brasilianterriereillä tunnetun "OI:n" nyttemmin mukopolysakkaridoosin aiheuttavan sairauden geenitutkimus on saatu valmiiksi (alla ote Koirageenit / Hannes Lohen ja Marjo Hytösen tutkimustiedotteesta).
Brasilianterriereillä on todettu esiintyvän synnynnäistä sairautta, mykopolysakkaridoosia eli eräänlaista lysosomaalista kertymäsairautta, jonka pääoireina ovat vakavat luusto- ja nivelmuutokset. Tutkimustuloksemme ovat osoittaneet sairauden periytyvän yhden geenin välityksellä autosomaalisesti peittyvästi (resessiivisesti). Nyt raportoitava tutkimustulos on saatu osana Helsingin yliopistossa tehtävää koirien geenitutkimusta ja lähetetään kaikille tutkimusryhmän toimesta testattujen koirien omistajílle. Tuloksen saavat sairaiden koirien lisäksi myös vajaa 200
muuta brasilianterrieriä, joista oli toimitettu DNA-näyte geenipankkiimme ja joita käytimme terveinä kontrolleina tutkimuksissamme. Tässä kontrolliryhmässä oli geenivirheen kantajia n. 28%. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 12 sairasta brasilianterrieriä.
Koirat perivät molemmilta vanhemmiltaan yhden kopion kustakin geenistä ja näin geenit ovat kahteen kertaan edustetuna perimässä. SAIRAAT brasilianterrierit ovat perineet molemmilta vanhemmiltaan sairautta aiheuttavasta geenistä virheellisen, mutatoituneen muodon. KANTAJILLA on puolestaan yksi normaali ja yksi vierheellinen muoto tästä geenistä. Kantajat ovat täysin normaaleja terveitä koiria. Geenivirheen suhteen NORMAALEILLA yksilöillä molemmat geenikopiot ovat virheettömiä.
Terveet kantajat voivat saada sairaita jälkeläisiä vain toisen kantajan kanssa. KANTAJA/ KANTAJA- yhdistelmän pennuista on tilastollisen todennäköisyyden mukaan puolet (50%) geenivirheen kantajia, yksi neljäsosa (25%)
sairaita ja yksi neljäsosa (25%) normaaleja. Sairaiden pentujen syntyminen voidaan estää välttämällä KANTAJA/ KANTAJA- yhdistelmiä ja valitsemalla kantaja-koiralle geenivirheen suhteen normaali kumppani. KANTAJA/NORMAALI-yhdistelmän pennuista puolet (50%) ovat todennäköisesti geenivirheen kantajia ja puolet (50%) normaaleja. NORMAALI/ NORMAALI- yhdistelmästä syntyy ainoastaan geenivirheen suhteen normaaleja pentuja.
Jalostustoimikunta
S-postia jalostustoimikunnalle: brassijalostus@gmail.com
Jalostustoimikunta-tuomarikoulutusvastaava: Pirjo-Riitta Korpinen toimii koollekutsujana
Tehtävät: Jalostustoimikunnan tehtävänä on tiedottaa ja neuvoa, kerätä ja hyödyntää tietoa, seurata rodun tasoa ja kartoittaa ja vastustaa perinnöllisiä sairauksia sekä laatia tavoite- ja toimintaohjelmia, huolehtia yhteydenpidosta ja tietojen vaihdosta. Jalostustoimikunnan tulee:
Jalostustoimikunta-tuomarikoulutusvastaava: Pirjo-Riitta Korpinen toimii koollekutsujana
Tehtävät: Jalostustoimikunnan tehtävänä on tiedottaa ja neuvoa, kerätä ja hyödyntää tietoa, seurata rodun tasoa ja kartoittaa ja vastustaa perinnöllisiä sairauksia sekä laatia tavoite- ja toimintaohjelmia, huolehtia yhteydenpidosta ja tietojen vaihdosta. Jalostustoimikunnan tulee:
- seurata rodun kehitystä Suomessa ja ulkomailla ja erityisesti rodun kotimaassa ja jakaa rotutietoutta
- toimia puolueettomasti, objektiivisesti ja rodun parhaaksi huomioiden koko käytettävissä oleva koiramateriaali
- kerätä ja jakaa tietoa kokonaisvaltaisesti rodun terveydestä, luonteesta, käyttöominaisuuksista ja ulkomuotoseikoista
- tulee pitää yhteyttä kotimaisiin ja ulkomaisiin rotuyhdistyksiin sekä kasvattajiin ja ohjata ja neuvoa uusia kasvattajia ja urosten omistajia
- järjestää koulutustilaisuuksia ja valmistaa koulutusmateriaalia sekä jalostusta käsitteleviä artikkeleita
- seurata rodussa tapahtuvia muutoksia ja tiedottaa rotujärjestölle ja jäsenistölle niiden mahdollisista vaikutuksista rotuun
- kantaa päävastuu JTO:n ja PEVISA-ohjelman laatimisesta, päivityksestä ja sen seurannasta
- käsitellä viiveettä rodun poikkeuslupa-anomukset ja muut lausuntoa vaativat asiat sekä vastata näihin kirjallisesti ja tarvittaessa perustella kantansa
- seurata viranomaisten sekä kennelkattojärjestöjen koiranjalostusta koskevia määräyksiä ja tiedottaa niistä
Silmäpeilauskorvaus
Yhdistys hyvittää jäsenelle 5 € / koira virallisista silmäpeilauksista. Laita sihteerille tiedot ja kun tulokset näkyvät jalostusnetissä sihteeri maksaa korvauksen ilmoittamallesi tilille.
| jto-2016_versio.pdf |
| jto_2011.pdf |
Terveyskyselyt ja JTO suunnitelma ladattavina pdf-tiedostoina
|
| ||||
| jalostuksen_tavoiteohjelma_14.8.09.pdf |
